ivaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ivaaminen (38)
- teonnimi verbistä ivata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ivaaminen | ivaamiset |
| genetiivi | ivaamisen | ivaamisten ivaamisien |
| partitiivi | ivaamista | ivaamisia |
| akkusatiivi | ivaaminen; ivaamisen |
ivaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ivaamisessa | ivaamisissa |
| elatiivi | ivaamisesta | ivaamisista |
| illatiivi | ivaamiseen | ivaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ivaamisella | ivaamisilla |
| ablatiivi | ivaamiselta | ivaamisilta |
| allatiivi | ivaamiselle | ivaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ivaamisena (ivaamisna) |
ivaamisina |
| translatiivi | ivaamiseksi | ivaamisiksi |
| abessiivi | ivaamisetta | ivaamisitta |
| instruktiivi | – | ivaamisin |
| komitatiivi | – | ivaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ivaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ivaamis- | |