itsenäistyvä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
itsenäistyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä itsenäistyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | itsenäistyvä | itsenäistyvät |
| genetiivi | itsenäistyvän | itsenäistyvien (itsenäistyväin) |
| partitiivi | itsenäistyvää | itsenäistyviä |
| akkusatiivi | itsenäistyvä; itsenäistyvän | itsenäistyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | itsenäistyvässä | itsenäistyvissä |
| elatiivi | itsenäistyvästä | itsenäistyvistä |
| illatiivi | itsenäistyvään | itsenäistyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | itsenäistyvällä | itsenäistyvillä |
| ablatiivi | itsenäistyvältä | itsenäistyviltä |
| allatiivi | itsenäistyvälle | itsenäistyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | itsenäistyvänä | itsenäistyvinä |
| translatiivi | itsenäistyväksi | itsenäistyviksi |
| abessiivi | itsenäistyvättä | itsenäistyvittä |
| instruktiivi | – | itsenäistyvin |
| komitatiivi | – | itsenäistyvine |