itsenäistäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
itsenäistäminen (38)
- teonnimi verbistä itsenäistää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | itsenäistäminen | itsenäistämiset |
| genetiivi | itsenäistämisen | itsenäistämisten itsenäistämisien |
| partitiivi | itsenäistämistä | itsenäistämisiä |
| akkusatiivi | itsenäistäminen; itsenäistämisen |
itsenäistämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | itsenäistämisessä | itsenäistämisissä |
| elatiivi | itsenäistämisestä | itsenäistämisistä |
| illatiivi | itsenäistämiseen | itsenäistämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | itsenäistämisellä | itsenäistämisillä |
| ablatiivi | itsenäistämiseltä | itsenäistämisiltä |
| allatiivi | itsenäistämiselle | itsenäistämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | itsenäistämisenä (itsenäistämisnä) |
itsenäistämisinä |
| translatiivi | itsenäistämiseksi | itsenäistämisiksi |
| abessiivi | itsenäistämisettä | itsenäistämisittä |
| instruktiivi | – | itsenäistämisin |
| komitatiivi | – | itsenäistämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | itsenäistämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
itsenäistämis- | |