irvistäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
irvistäminen (38)
- teonnimi verbistä irvistää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | irvistäminen | irvistämiset |
| genetiivi | irvistämisen | irvistämisten irvistämisien |
| partitiivi | irvistämistä | irvistämisiä |
| akkusatiivi | irvistäminen; irvistämisen |
irvistämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | irvistämisessä | irvistämisissä |
| elatiivi | irvistämisestä | irvistämisistä |
| illatiivi | irvistämiseen | irvistämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | irvistämisellä | irvistämisillä |
| ablatiivi | irvistämiseltä | irvistämisiltä |
| allatiivi | irvistämiselle | irvistämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | irvistämisenä (irvistämisnä) |
irvistämisinä |
| translatiivi | irvistämiseksi | irvistämisiksi |
| abessiivi | irvistämisettä | irvistämisittä |
| instruktiivi | – | irvistämisin |
| komitatiivi | – | irvistämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | irvistämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
irvistämis- | |