irtokiekko
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (jääkiekko) kiekko silloin kun se ei ole kummankaan joukkueen hallussa
- Tapparan Waltteri Merelä reagoi nopeasti irtokiekkoon ja suti maalin edestä pudotuspelien ensimmäisen maalinsa. (aamulehti.fi)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈirt̪okiˌekːo/
- tavutus: ir‧to‧ki‧ek‧ko
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | irtokiekko | irtokiekot |
| genetiivi | irtokiekon | irtokiekkojen |
| partitiivi | irtokiekkoa | irtokiekkoja |
| akkusatiivi | irtokiekko; irtokiekon |
irtokiekot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | irtokiekossa | irtokiekoissa |
| elatiivi | irtokiekosta | irtokiekoista |
| illatiivi | irtokiekkoon | irtokiekkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | irtokiekolla | irtokiekoilla |
| ablatiivi | irtokiekolta | irtokiekoilta |
| allatiivi | irtokiekolle | irtokiekoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | irtokiekkona | irtokiekkoina |
| translatiivi | irtokiekoksi | irtokiekoiksi |
| abessiivi | irtokiekotta | irtokiekoitta |
| instruktiivi | – | irtokiekoin |
| komitatiivi | – | irtokiekkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | irtokieko- | |
| vahva vartalo | irtokiekko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista irto- ja kiekko