irtoava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
irtoava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä irrota
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | irtoava | irtoavat |
| genetiivi | irtoavan | irtoavien (irtoavain) |
| partitiivi | irtoavaa | irtoavia |
| akkusatiivi | irtoava; irtoavan | irtoavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | irtoavassa | irtoavissa |
| elatiivi | irtoavasta | irtoavista |
| illatiivi | irtoavaan | irtoaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | irtoavalla | irtoavilla |
| ablatiivi | irtoavalta | irtoavilta |
| allatiivi | irtoavalle | irtoaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | irtoavana | irtoavina |
| translatiivi | irtoavaksi | irtoaviksi |
| abessiivi | irtoavatta | irtoavitta |
| instruktiivi | – | irtoavin |
| komitatiivi | – | irtoavine |