irtisanoutuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]irtisanoutuminen (38)
- teonnimi verbistä irtisanoutua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | irtisanoutuminen | irtisanoutumiset |
| genetiivi | irtisanoutumisen | irtisanoutumisten irtisanoutumisien |
| partitiivi | irtisanoutumista | irtisanoutumisia |
| akkusatiivi | irtisanoutuminen; irtisanoutumisen |
irtisanoutumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | irtisanoutumisessa | irtisanoutumisissa |
| elatiivi | irtisanoutumisesta | irtisanoutumisista |
| illatiivi | irtisanoutumiseen | irtisanoutumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | irtisanoutumisella | irtisanoutumisilla |
| ablatiivi | irtisanoutumiselta | irtisanoutumisilta |
| allatiivi | irtisanoutumiselle | irtisanoutumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | irtisanoutumisena (irtisanoutumisna) |
irtisanoutumisina |
| translatiivi | irtisanoutumiseksi | irtisanoutumisiksi |
| abessiivi | irtisanoutumisetta | irtisanoutumisitta |
| instruktiivi | – | irtisanoutumisin |
| komitatiivi | – | irtisanoutumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | irtisanoutumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
irtisanoutumis- | |
Etymologia
[muokkaa]verbi irtisanoutua + johdin -minen