irstaileva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
irstaileva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä irstailla
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | irstaileva | irstailevat |
| genetiivi | irstailevan | irstailevien (irstailevain) |
| partitiivi | irstailevaa | irstailevia |
| akkusatiivi | irstaileva; irstailevan | irstailevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | irstailevassa | irstailevissa |
| elatiivi | irstailevasta | irstailevista |
| illatiivi | irstailevaan | irstaileviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | irstailevalla | irstailevilla |
| ablatiivi | irstailevalta | irstailevilta |
| allatiivi | irstailevalle | irstaileville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | irstailevana | irstailevina |
| translatiivi | irstailevaksi | irstaileviksi |
| abessiivi | irstailevatta | irstailevitta |
| instruktiivi | – | irstailevin |
| komitatiivi | – | irstailevine |