irrotteleva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
irrotteleva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä irrotella
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | irrotteleva | irrottelevat |
| genetiivi | irrottelevan | irrottelevien (irrottelevain) |
| partitiivi | irrottelevaa | irrottelevia |
| akkusatiivi | irrotteleva; irrottelevan | irrottelevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | irrottelevassa | irrottelevissa |
| elatiivi | irrottelevasta | irrottelevista |
| illatiivi | irrottelevaan | irrotteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | irrottelevalla | irrottelevilla |
| ablatiivi | irrottelevalta | irrottelevilta |
| allatiivi | irrottelevalle | irrotteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | irrottelevana | irrottelevina |
| translatiivi | irrottelevaksi | irrotteleviksi |
| abessiivi | irrottelevatta | irrottelevitta |
| instruktiivi | – | irrottelevin |
| komitatiivi | – | irrottelevine |