irrotteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
irrotteleminen (38)
- teonnimi verbistä irrotella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | irrotteleminen | irrottelemiset |
| genetiivi | irrottelemisen | irrottelemisten irrottelemisien |
| partitiivi | irrottelemista | irrottelemisia |
| akkusatiivi | irrotteleminen; irrottelemisen |
irrottelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | irrottelemisessa | irrottelemisissa |
| elatiivi | irrottelemisesta | irrottelemisista |
| illatiivi | irrottelemiseen | irrottelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | irrottelemisella | irrottelemisilla |
| ablatiivi | irrottelemiselta | irrottelemisilta |
| allatiivi | irrottelemiselle | irrottelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | irrottelemisena (irrottelemisna) |
irrottelemisina |
| translatiivi | irrottelemiseksi | irrottelemisiksi |
| abessiivi | irrottelemisetta | irrottelemisitta |
| instruktiivi | – | irrottelemisin |
| komitatiivi | – | irrottelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | irrottelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
irrottelemis- | |