inttäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
inttäminen (38)
- teonnimi verbistä inttää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | inttäminen | inttämiset |
| genetiivi | inttämisen | inttämisten inttämisien |
| partitiivi | inttämistä | inttämisiä |
| akkusatiivi | inttäminen; inttämisen |
inttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | inttämisessä | inttämisissä |
| elatiivi | inttämisestä | inttämisistä |
| illatiivi | inttämiseen | inttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | inttämisellä | inttämisillä |
| ablatiivi | inttämiseltä | inttämisiltä |
| allatiivi | inttämiselle | inttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | inttämisenä (inttämisnä) |
inttämisinä |
| translatiivi | inttämiseksi | inttämisiksi |
| abessiivi | inttämisettä | inttämisittä |
| instruktiivi | – | inttämisin |
| komitatiivi | – | inttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | inttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
inttämis- | |