instrumentoiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
instrumentoiminen (38)
- teonnimi verbistä instrumentoida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | instrumentoiminen | instrumentoimiset |
| genetiivi | instrumentoimisen | instrumentoimisten instrumentoimisien |
| partitiivi | instrumentoimista | instrumentoimisia |
| akkusatiivi | instrumentoiminen; instrumentoimisen |
instrumentoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | instrumentoimisessa | instrumentoimisissa |
| elatiivi | instrumentoimisesta | instrumentoimisista |
| illatiivi | instrumentoimiseen | instrumentoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | instrumentoimisella | instrumentoimisilla |
| ablatiivi | instrumentoimiselta | instrumentoimisilta |
| allatiivi | instrumentoimiselle | instrumentoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | instrumentoimisena (instrumentoimisna) |
instrumentoimisina |
| translatiivi | instrumentoimiseksi | instrumentoimisiksi |
| abessiivi | instrumentoimisetta | instrumentoimisitta |
| instruktiivi | – | instrumentoimisin |
| komitatiivi | – | instrumentoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | instrumentoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
instrumentoimis- | |