inka
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]inka (9)
- Etelä-Amerikassa länsirannikolla ja Andien vuoristoissa eläneen intiaanikansan jäsen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈiŋkɑ/
- tavutus: in‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | inka | inkat |
| genetiivi | inkan | inkojen (inkain) |
| partitiivi | inkaa | inkoja |
| akkusatiivi | inka; inkan |
inkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | inkassa | inkoissa |
| elatiivi | inkasta | inkoista |
| illatiivi | inkaan | inkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | inkalla | inkoilla |
| ablatiivi | inkalta | inkoilta |
| allatiivi | inkalle | inkoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | inkana | inkoina |
| translatiivi | inkaksi | inkoiksi |
| abessiivi | inkatta | inkoitta |
| instruktiivi | – | inkoin |
| komitatiivi | – | inkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | inka- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- inka Kielitoimiston sanakirjassa