inhonnut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
inhonnut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä inhota
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | inhonnut | inhonneet |
| genetiivi | inhonneen | inhonneiden inhonneitten |
| partitiivi | inhonnutta | inhonneita |
| akkusatiivi | inhonnut; inhonneen | inhonneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | inhonneessa | inhonneissa |
| elatiivi | inhonneesta | inhonneista |
| illatiivi | inhonneeseen | inhonneisiin inhonneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | inhonneella | inhonneilla |
| ablatiivi | inhonneelta | inhonneilta |
| allatiivi | inhonneelle | inhonneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | inhonneena | inhonneina |
| translatiivi | inhonneeksi | inhonneiksi |
| abessiivi | inhonneetta | inhonneitta |
| instruktiivi | – | inhonnein |
| komitatiivi | – | inhonneine |