inhoaminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]inhoaminen (38)
- teonnimi verbistä inhota
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | inhoaminen | inhoamiset |
| genetiivi | inhoamisen | inhoamisten inhoamisien |
| partitiivi | inhoamista | inhoamisia |
| akkusatiivi | inhoaminen; inhoamisen |
inhoamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | inhoamisessa | inhoamisissa |
| elatiivi | inhoamisesta | inhoamisista |
| illatiivi | inhoamiseen | inhoamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | inhoamisella | inhoamisilla |
| ablatiivi | inhoamiselta | inhoamisilta |
| allatiivi | inhoamiselle | inhoamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | inhoamisena (inhoamisna) |
inhoamisina |
| translatiivi | inhoamiseksi | inhoamisiksi |
| abessiivi | inhoamisetta | inhoamisitta |
| instruktiivi | – | inhoamisin |
| komitatiivi | – | inhoamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | inhoamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
inhoamis- | |