immeinen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
immeinen (38)
- (murteellinen, Savo, Pohjois-Karjala) ihminen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | immeinen | immeiset |
| genetiivi | immeisen | immeisten immeisien |
| partitiivi | immeistä | immeisiä |
| akkusatiivi | immeinen; immeisen |
immeiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | immeisessä | immeisissä |
| elatiivi | immeisestä | immeisistä |
| illatiivi | immeiseen | immeisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | immeisellä | immeisillä |
| ablatiivi | immeiseltä | immeisiltä |
| allatiivi | immeiselle | immeisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | immeisenä (immeisnä) |
immeisinä |
| translatiivi | immeiseksi | immeisiksi |
| abessiivi | immeisettä | immeisittä |
| instruktiivi | – | immeisin |
| komitatiivi | – | immeisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | immeise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
immeis- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- immeinen Kielitoimiston sanakirjassa