ilostuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ilostuttaminen (38)
- teonnimi verbistä ilostuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ilostuttaminen | ilostuttamiset |
| genetiivi | ilostuttamisen | ilostuttamisten ilostuttamisien |
| partitiivi | ilostuttamista | ilostuttamisia |
| akkusatiivi | ilostuttaminen; ilostuttamisen |
ilostuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ilostuttamisessa | ilostuttamisissa |
| elatiivi | ilostuttamisesta | ilostuttamisista |
| illatiivi | ilostuttamiseen | ilostuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ilostuttamisella | ilostuttamisilla |
| ablatiivi | ilostuttamiselta | ilostuttamisilta |
| allatiivi | ilostuttamiselle | ilostuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ilostuttamisena (ilostuttamisna) |
ilostuttamisina |
| translatiivi | ilostuttamiseksi | ilostuttamisiksi |
| abessiivi | ilostuttamisetta | ilostuttamisitta |
| instruktiivi | – | ilostuttamisin |
| komitatiivi | – | ilostuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ilostuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ilostuttamis- | |