iloitseminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
iloitseminen (38)
- teonnimi verbistä iloita
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | iloitseminen | iloitsemiset |
| genetiivi | iloitsemisen | iloitsemisten iloitsemisien |
| partitiivi | iloitsemista | iloitsemisia |
| akkusatiivi | iloitseminen; iloitsemisen |
iloitsemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | iloitsemisessa | iloitsemisissa |
| elatiivi | iloitsemisesta | iloitsemisista |
| illatiivi | iloitsemiseen | iloitsemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | iloitsemisella | iloitsemisilla |
| ablatiivi | iloitsemiselta | iloitsemisilta |
| allatiivi | iloitsemiselle | iloitsemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | iloitsemisena (iloitsemisna) |
iloitsemisina |
| translatiivi | iloitsemiseksi | iloitsemisiksi |
| abessiivi | iloitsemisetta | iloitsemisitta |
| instruktiivi | – | iloitsemisin |
| komitatiivi | – | iloitsemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | iloitsemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
iloitsemis- | |