ilmehtiminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ilmehtiminen (38)
- teonnimi verbistä ilmehtiä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ilmehtiminen | ilmehtimiset |
| genetiivi | ilmehtimisen | ilmehtimisten ilmehtimisien |
| partitiivi | ilmehtimistä | ilmehtimisiä |
| akkusatiivi | ilmehtiminen; ilmehtimisen |
ilmehtimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ilmehtimisessä | ilmehtimisissä |
| elatiivi | ilmehtimisestä | ilmehtimisistä |
| illatiivi | ilmehtimiseen | ilmehtimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ilmehtimisellä | ilmehtimisillä |
| ablatiivi | ilmehtimiseltä | ilmehtimisiltä |
| allatiivi | ilmehtimiselle | ilmehtimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ilmehtimisenä (ilmehtimisnä) |
ilmehtimisinä |
| translatiivi | ilmehtimiseksi | ilmehtimisiksi |
| abessiivi | ilmehtimisettä | ilmehtimisittä |
| instruktiivi | – | ilmehtimisin |
| komitatiivi | – | ilmehtimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ilmehtimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ilmehtimis- | |