ilmalento

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ilmalento (1-J)[1]

  1. sinkoutuminen ilmaan, yleensä jonkin törmäyksen tai putoamisen tuloksena
    Hurja ilmalento päin mäntyä – kuljettaja loukkaantui lievästi
    20 metrin ilmalento ja auto täysin romuksi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈilmɑˌlent̪o/
  • tavutus: il‧ma‧len‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ilmalento ilmalennot
genetiivi ilmalennon ilmalentojen
partitiivi ilmalentoa ilmalentoja
akkusatiivi ilmalento;
ilmalennon
ilmalennot
sisäpaikallissijat
inessiivi ilmalennossa ilmalennoissa
elatiivi ilmalennosta ilmalennoista
illatiivi ilmalentoon ilmalentoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ilmalennolla ilmalennoilla
ablatiivi ilmalennolta ilmalennoilta
allatiivi ilmalennolle ilmalennoille
muut sijamuodot
essiivi ilmalentona ilmalentoina
translatiivi ilmalennoksi ilmalennoiksi
abessiivi ilmalennotta ilmalennoitta
instruktiivi ilmalennoin
komitatiivi ilmalentoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-J