illastava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
illastava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä illastaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | illastava | illastavat |
| genetiivi | illastavan | illastavien (illastavain) |
| partitiivi | illastavaa | illastavia |
| akkusatiivi | illastava; illastavan | illastavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | illastavassa | illastavissa |
| elatiivi | illastavasta | illastavista |
| illatiivi | illastavaan | illastaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | illastavalla | illastavilla |
| ablatiivi | illastavalta | illastavilta |
| allatiivi | illastavalle | illastaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | illastavana | illastavina |
| translatiivi | illastavaksi | illastaviksi |
| abessiivi | illastavatta | illastavitta |
| instruktiivi | – | illastavin |
| komitatiivi | – | illastavine |