ilkeävä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ilkeävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä iljetä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ilkeävä | ilkeävät |
| genetiivi | ilkeävän | ilkeävien (ilkeäväin) |
| partitiivi | ilkeävää | ilkeäviä |
| akkusatiivi | ilkeävä; ilkeävän | ilkeävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ilkeävässä | ilkeävissä |
| elatiivi | ilkeävästä | ilkeävistä |
| illatiivi | ilkeävään | ilkeäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ilkeävällä | ilkeävillä |
| ablatiivi | ilkeävältä | ilkeäviltä |
| allatiivi | ilkeävälle | ilkeäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ilkeävänä | ilkeävinä |
| translatiivi | ilkeäväksi | ilkeäviksi |
| abessiivi | ilkeävättä | ilkeävittä |
| instruktiivi | – | ilkeävin |
| komitatiivi | – | ilkeävine |