ilkeäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ilkeäminen (38)
- teonnimi verbistä iljetä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ilkeäminen | ilkeämiset |
| genetiivi | ilkeämisen | ilkeämisten ilkeämisien |
| partitiivi | ilkeämistä | ilkeämisiä |
| akkusatiivi | ilkeäminen; ilkeämisen |
ilkeämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ilkeämisessä | ilkeämisissä |
| elatiivi | ilkeämisestä | ilkeämisistä |
| illatiivi | ilkeämiseen | ilkeämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ilkeämisellä | ilkeämisillä |
| ablatiivi | ilkeämiseltä | ilkeämisiltä |
| allatiivi | ilkeämiselle | ilkeämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ilkeämisenä (ilkeämisnä) |
ilkeämisinä |
| translatiivi | ilkeämiseksi | ilkeämisiksi |
| abessiivi | ilkeämisettä | ilkeämisittä |
| instruktiivi | – | ilkeämisin |
| komitatiivi | – | ilkeämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ilkeämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ilkeämis- | |