iiris

Suomi

Substantiivi

iiris (39)

1. (anatomia) silmässä värillisenä, yleensä sinisenä, ruskeana tai harmaana, näkyvä rengas mustuaisen ympärillä
2. (tekniikka) optinen laite, joka rajoittaa sisään tulevan valon määrää, himmennin
3. (kasvitiede) keltakurjenmiekka tai joku muu Iris-sukuun kuuluva kukkiva kasvi

Ääntäminen

• IPA: /ˈiːris/
• tavutus: ii‧ris

Etymologia

• latinan sanasta iris ’silmän iiris, sateenkaari’, → muinaiskreikan sanasta ίρις (íris) ’lilja, silmän iiris’, alkujaan jumalten lähetti sateenkaaren hahmossa. (OED)
• suomenkielisissä teksteissä sana esiintyy 1800-luvulla vain jumalattaren erisnimenä ja silmän värikalvosta käytettiin nimitystä sateenkaarikalvo. Suomalaistettu iiris tuli käyttöön 1900-luvun alussa ja silloinkin ensin lyhytvokaalisessa asussa iris. Kasvisuvun nimen Iris otti käyttöön Carl von Linné (1707–1778), koska kasvit kukkivat sateenkaaren väreissä.(Häkkinen 2004)

Käännökset

1. silmän osa

Ks. värikalvo

Liittyvät sanat

• iriitti

Synonyymit

• [1] anatomia: värikalvo, kehäkalvo
• [2] optiikka: himmennin
• [3] kasvitiede: kurjenmiekka

Yhdyssanat

• iirishimmennin

Aiheesta muualla

• iiris Kielitoimiston sanakirjassa