hyväileminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hyväileminen (38)
- teonnimi verbistä hyväillä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hyväileminen | hyväilemiset |
| genetiivi | hyväilemisen | hyväilemisten hyväilemisien |
| partitiivi | hyväilemistä | hyväilemisiä |
| akkusatiivi | hyväileminen; hyväilemisen |
hyväilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hyväilemisessä | hyväilemisissä |
| elatiivi | hyväilemisestä | hyväilemisistä |
| illatiivi | hyväilemiseen | hyväilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hyväilemisellä | hyväilemisillä |
| ablatiivi | hyväilemiseltä | hyväilemisiltä |
| allatiivi | hyväilemiselle | hyväilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hyväilemisenä (hyväilemisnä) |
hyväilemisinä |
| translatiivi | hyväilemiseksi | hyväilemisiksi |
| abessiivi | hyväilemisettä | hyväilemisittä |
| instruktiivi | – | hyväilemisin |
| komitatiivi | – | hyväilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hyväilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hyväilemis- | |