hyörintä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hyörintä (9-J)

  1. hyöriminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhyø̯rint̪æ/
  • tavutus: hyö‧rin‧tä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hyörintä hyörinnät
genetiivi hyörinnän hyörintöjen
(hyörintäin)
partitiivi hyörintää hyörintöjä
akkusatiivi hyörintä;
hyörinnän
hyörinnät
sisäpaikallissijat
inessiivi hyörinnässä hyörinnöissä
elatiivi hyörinnästä hyörinnöistä
illatiivi hyörintään hyörintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hyörinnällä hyörinnöillä
ablatiivi hyörinnältä hyörinnöiltä
allatiivi hyörinnälle hyörinnöille
muut sijamuodot
essiivi hyörintänä hyörintöinä
translatiivi hyörinnäksi hyörinnöiksi
abessiivi hyörinnättä hyörinnöittä
instruktiivi hyörinnöin
komitatiivi hyörintöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hyörinnä-
vahva vartalo hyörintä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]