huultaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
huultaminen (38)
- se, että huulletaan
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huultaminen | huultamiset |
| genetiivi | huultamisen | huultamisten huultamisien |
| partitiivi | huultamista | huultamisia |
| akkusatiivi | huultaminen; huultamisen |
huultamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huultamisessa | huultamisissa |
| elatiivi | huultamisesta | huultamisista |
| illatiivi | huultamiseen | huultamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huultamisella | huultamisilla |
| ablatiivi | huultamiselta | huultamisilta |
| allatiivi | huultamiselle | huultamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huultamisena (huultamisna) |
huultamisina |
| translatiivi | huultamiseksi | huultamisiksi |
| abessiivi | huultamisetta | huultamisitta |
| instruktiivi | – | huultamisin |
| komitatiivi | – | huultamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huultamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huultamis- | |