hurjuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hurjuus (40)
- se, että on hurja
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhurjuːs/
- tavutus: hur‧juus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hurjuus | hurjuudet |
| genetiivi | hurjuuden | hurjuuksien |
| partitiivi | hurjuutta | hurjuuksia |
| akkusatiivi | hurjuus; hurjuuden |
hurjuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hurjuudessa | hurjuuksissa |
| elatiivi | hurjuudesta | hurjuuksista |
| illatiivi | hurjuuteen | hurjuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hurjuudella | hurjuuksilla |
| ablatiivi | hurjuudelta | hurjuuksilta |
| allatiivi | hurjuudelle | hurjuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hurjuutena | hurjuuksina |
| translatiivi | hurjuudeksi | hurjuuksiksi |
| abessiivi | hurjuudetta | hurjuuksitta |
| instruktiivi | – | hurjuuksin |
| komitatiivi | – | hurjuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | hurjuude- | |
| vahva vartalo | hurjuute- | |
| konsonantti- vartalo |
hurjuut- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. se, että on hurja
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- hurjuus Kielitoimiston sanakirjassa