hurjasteleva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
hurjasteleva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hurjastella
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hurjasteleva | hurjastelevat |
| genetiivi | hurjastelevan | hurjastelevien (hurjastelevain) |
| partitiivi | hurjastelevaa | hurjastelevia |
| akkusatiivi | hurjasteleva; hurjastelevan | hurjastelevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hurjastelevassa | hurjastelevissa |
| elatiivi | hurjastelevasta | hurjastelevista |
| illatiivi | hurjastelevaan | hurjasteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hurjastelevalla | hurjastelevilla |
| ablatiivi | hurjastelevalta | hurjastelevilta |
| allatiivi | hurjastelevalle | hurjasteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hurjastelevana | hurjastelevina |
| translatiivi | hurjastelevaksi | hurjasteleviksi |
| abessiivi | hurjastelevatta | hurjastelevitta |
| instruktiivi | – | hurjastelevin |
| komitatiivi | – | hurjastelevine |