huristeleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
huristeleminen (38)
- teonnimi verbistä huristella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huristeleminen | huristelemiset |
| genetiivi | huristelemisen | huristelemisten huristelemisien |
| partitiivi | huristelemista | huristelemisia |
| akkusatiivi | huristeleminen; huristelemisen |
huristelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huristelemisessa | huristelemisissa |
| elatiivi | huristelemisesta | huristelemisista |
| illatiivi | huristelemiseen | huristelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huristelemisella | huristelemisilla |
| ablatiivi | huristelemiselta | huristelemisilta |
| allatiivi | huristelemiselle | huristelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huristelemisena (huristelemisna) |
huristelemisina |
| translatiivi | huristelemiseksi | huristelemisiksi |
| abessiivi | huristelemisetta | huristelemisitta |
| instruktiivi | – | huristelemisin |
| komitatiivi | – | huristelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huristelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huristelemis- | |