hurahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hurahtaminen (38)
- teonnimi verbistä hurahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hurahtaminen | hurahtamiset |
| genetiivi | hurahtamisen | hurahtamisten hurahtamisien |
| partitiivi | hurahtamista | hurahtamisia |
| akkusatiivi | hurahtaminen; hurahtamisen |
hurahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hurahtamisessa | hurahtamisissa |
| elatiivi | hurahtamisesta | hurahtamisista |
| illatiivi | hurahtamiseen | hurahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hurahtamisella | hurahtamisilla |
| ablatiivi | hurahtamiselta | hurahtamisilta |
| allatiivi | hurahtamiselle | hurahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hurahtamisena (hurahtamisna) |
hurahtamisina |
| translatiivi | hurahtamiseksi | hurahtamisiksi |
| abessiivi | hurahtamisetta | hurahtamisitta |
| instruktiivi | – | hurahtamisin |
| komitatiivi | – | hurahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hurahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hurahtamis- | |