huoraaminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]huoraaminen (38)
- teonnimi verbistä huorata
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huoraaminen | huoraamiset |
| genetiivi | huoraamisen | huoraamisten huoraamisien |
| partitiivi | huoraamista | huoraamisia |
| akkusatiivi | huoraaminen; huoraamisen |
huoraamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huoraamisessa | huoraamisissa |
| elatiivi | huoraamisesta | huoraamisista |
| illatiivi | huoraamiseen | huoraamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huoraamisella | huoraamisilla |
| ablatiivi | huoraamiselta | huoraamisilta |
| allatiivi | huoraamiselle | huoraamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huoraamisena (huoraamisna) |
huoraamisina |
| translatiivi | huoraamiseksi | huoraamisiksi |
| abessiivi | huoraamisetta | huoraamisitta |
| instruktiivi | – | huoraamisin |
| komitatiivi | – | huoraamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huoraamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huoraamis- | |