huokaus

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

huokaus (39)[1]

  1. syvä hengenveto, usein kyllästymisen tai turhautumisen merkiksi
    helpotuksen huokaus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huokaus huokaukset
genetiivi huokauksen huokausten
huokauksien
partitiivi huokausta huokauksia
akkusatiivi huokaus; huokauksen huokaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi huokauksessa huokauksissa
elatiivi huokauksesta huokauksista
illatiivi huokaukseen huokauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi huokauksella huokauksilla
ablatiivi huokaukselta huokauksilta
allatiivi huokaukselle huokauksille
muut sijamuodot
essiivi huokauksena huokauksina
translatiivi huokaukseksi huokauksiksi
abessiivi huokauksetta huokauksitta
instruktiivi huokauksin
komitatiivi huokauksine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • huokaus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39