huojuva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
huojuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä huojua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huojuva | huojuvat |
| genetiivi | huojuvan | huojuvien (huojuvain) |
| partitiivi | huojuvaa | huojuvia |
| akkusatiivi | huojuva; huojuvan | huojuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huojuvassa | huojuvissa |
| elatiivi | huojuvasta | huojuvista |
| illatiivi | huojuvaan | huojuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huojuvalla | huojuvilla |
| ablatiivi | huojuvalta | huojuvilta |
| allatiivi | huojuvalle | huojuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huojuvana | huojuvina |
| translatiivi | huojuvaksi | huojuviksi |
| abessiivi | huojuvatta | huojuvitta |
| instruktiivi | – | huojuvin |
| komitatiivi | – | huojuvine |