huntu

Suomi

Substantiivi

huntu (1-J) (monikko hunnut)

1. hiuksia ja kasvoja peittävä naisten vaate

   Joissain kulttuureissa naisten on pukeuduttava aina huntuun.

   Suomessa huntu on perinteisesti kuulunut morsiamen hääpukuun.

2. (tähtitiede) komeetan ytimen ympärille syntyvä kaasuuntuvan aineen pilvi
3. (kuvaannollisesti) em. vaatteen kaltaisesti peittävä asia, peittävä kerros

   lumihuntu, sinappihuntu

Käännökset

1. hiuksia ja kasvoja peittävä naisten vaate

englanti: veil

2. tähtitiede

englanti: coma

Liittyvät sanat

• laahus
• vaippa

Johdokset

• verbit: hunnuttaa, hunnuttua

Yhdyssanat

huntukielto, huntulavastaja, huntuparatiisilintu, huntupää, hämyhuntu, juurihuntu, morsiushuntu, suruhuntu, tyllihuntu

Aiheesta muualla

• huntu Kielitoimiston sanakirjassa
• huntu Tieteen termipankissa