humaltuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
humaltuminen (38)
- teonnimi verbistä humaltua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | humaltuminen | humaltumiset |
| genetiivi | humaltumisen | humaltumisten humaltumisien |
| partitiivi | humaltumista | humaltumisia |
| akkusatiivi | humaltuminen; humaltumisen |
humaltumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | humaltumisessa | humaltumisissa |
| elatiivi | humaltumisesta | humaltumisista |
| illatiivi | humaltumiseen | humaltumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | humaltumisella | humaltumisilla |
| ablatiivi | humaltumiselta | humaltumisilta |
| allatiivi | humaltumiselle | humaltumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | humaltumisena (humaltumisna) |
humaltumisina |
| translatiivi | humaltumiseksi | humaltumisiksi |
| abessiivi | humaltumisetta | humaltumisitta |
| instruktiivi | – | humaltumisin |
| komitatiivi | – | humaltumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | humaltumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
humaltumis- | |