huljuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
huljuttaminen (38)
- teonnimi verbistä huljuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huljuttaminen | huljuttamiset |
| genetiivi | huljuttamisen | huljuttamisten huljuttamisien |
| partitiivi | huljuttamista | huljuttamisia |
| akkusatiivi | huljuttaminen; huljuttamisen |
huljuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huljuttamisessa | huljuttamisissa |
| elatiivi | huljuttamisesta | huljuttamisista |
| illatiivi | huljuttamiseen | huljuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huljuttamisella | huljuttamisilla |
| ablatiivi | huljuttamiselta | huljuttamisilta |
| allatiivi | huljuttamiselle | huljuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huljuttamisena (huljuttamisna) |
huljuttamisina |
| translatiivi | huljuttamiseksi | huljuttamisiksi |
| abessiivi | huljuttamisetta | huljuttamisitta |
| instruktiivi | – | huljuttamisin |
| komitatiivi | – | huljuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huljuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huljuttamis- | |