hukkaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
hukkaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hukata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hukkaava | hukkaavat |
| genetiivi | hukkaavan | hukkaavien (hukkaavain) |
| partitiivi | hukkaavaa | hukkaavia |
| akkusatiivi | hukkaava; hukkaavan | hukkaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hukkaavassa | hukkaavissa |
| elatiivi | hukkaavasta | hukkaavista |
| illatiivi | hukkaavaan | hukkaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hukkaavalla | hukkaavilla |
| ablatiivi | hukkaavalta | hukkaavilta |
| allatiivi | hukkaavalle | hukkaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hukkaavana | hukkaavina |
| translatiivi | hukkaavaksi | hukkaaviksi |
| abessiivi | hukkaavatta | hukkaavitta |
| instruktiivi | – | hukkaavin |
| komitatiivi | – | hukkaavine |