hujahtanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
hujahtanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä hujahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hujahtanut | hujahtaneet |
| genetiivi | hujahtaneen | hujahtaneiden hujahtaneitten |
| partitiivi | hujahtanutta | hujahtaneita |
| akkusatiivi | hujahtanut; hujahtaneen |
hujahtaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hujahtaneessa | hujahtaneissa |
| elatiivi | hujahtaneesta | hujahtaneista |
| illatiivi | hujahtaneeseen | hujahtaneisiin hujahtaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hujahtaneella | hujahtaneilla |
| ablatiivi | hujahtaneelta | hujahtaneilta |
| allatiivi | hujahtaneelle | hujahtaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hujahtaneena | hujahtaneina |
| translatiivi | hujahtaneeksi | hujahtaneiksi |
| abessiivi | hujahtaneetta | hujahtaneitta |
| instruktiivi | – | hujahtanein |
| komitatiivi | – | hujahtaneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |