huipennus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

huipennus (39)

  1. huipentuminen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huipennus huipennukset
genetiivi huipennuksen huipennusten
huipennuksien
partitiivi huipennusta huipennuksia
akkusatiivi huipennus;
huipennuksen
huipennukset
sisäpaikallissijat
inessiivi huipennuksessa huipennuksissa
elatiivi huipennuksesta huipennuksista
illatiivi huipennukseen huipennuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi huipennuksella huipennuksilla
ablatiivi huipennukselta huipennuksilta
allatiivi huipennukselle huipennuksille
muut sijamuodot
essiivi huipennuksena huipennuksina
translatiivi huipennukseksi huipennuksiksi
abessiivi huipennuksetta huipennuksitta
instruktiivi huipennuksin
komitatiivi huipennuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä huipentua (huipennu- + -s)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

loppuhuipennus

Aiheesta muualla[muokkaa]