huimannut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
huimannut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä huimata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huimannut | huimanneet |
| genetiivi | huimanneen | huimanneiden huimanneitten |
| partitiivi | huimannutta | huimanneita |
| akkusatiivi | huimannut; huimanneen | huimanneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huimanneessa | huimanneissa |
| elatiivi | huimanneesta | huimanneista |
| illatiivi | huimanneeseen | huimanneisiin huimanneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huimanneella | huimanneilla |
| ablatiivi | huimanneelta | huimanneilta |
| allatiivi | huimanneelle | huimanneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huimanneena | huimanneina |
| translatiivi | huimanneeksi | huimanneiksi |
| abessiivi | huimanneetta | huimanneitta |
| instruktiivi | – | huimannein |
| komitatiivi | – | huimanneine |