huilannut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
huilannut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä huilata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huilannut | huilanneet |
| genetiivi | huilanneen | huilanneiden huilanneitten |
| partitiivi | huilannutta | huilanneita |
| akkusatiivi | huilannut; huilanneen | huilanneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huilanneessa | huilanneissa |
| elatiivi | huilanneesta | huilanneista |
| illatiivi | huilanneeseen | huilanneisiin huilanneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huilanneella | huilanneilla |
| ablatiivi | huilanneelta | huilanneilta |
| allatiivi | huilanneelle | huilanneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huilanneena | huilanneina |
| translatiivi | huilanneeksi | huilanneiksi |
| abessiivi | huilanneetta | huilanneitta |
| instruktiivi | – | huilannein |
| komitatiivi | – | huilanneine |