horjuvuus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

horjuvuus (40)

  1. se, että on horjuva

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhorjuʋuːs/
  • tavutus: hor‧ju‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi horjuvuus horjuvuudet
genetiivi horjuvuuden horjuvuuksien
partitiivi horjuvuutta horjuvuuksia
akkusatiivi horjuvuus;
horjuvuuden
horjuvuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi horjuvuudessa horjuvuuksissa
elatiivi horjuvuudesta horjuvuuksista
illatiivi horjuvuuteen horjuvuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi horjuvuudella horjuvuuksilla
ablatiivi horjuvuudelta horjuvuuksilta
allatiivi horjuvuudelle horjuvuuksille
muut sijamuodot
essiivi horjuvuutena horjuvuuksina
translatiivi horjuvuudeksi horjuvuuksiksi
abessiivi horjuvuudetta horjuvuuksitta
instruktiivi horjuvuuksin
komitatiivi horjuvuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo horjuvuude-
vahva vartalo horjuvuute-
konsonantti-
vartalo
horjuvuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan horjuva vartalosta horjuv- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]