horjuvuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
horjuvuus (40)
- se, että on horjuva
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhorjuʋuːs/
- tavutus: hor‧ju‧vuus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | horjuvuus | horjuvuudet |
| genetiivi | horjuvuuden | horjuvuuksien |
| partitiivi | horjuvuutta | horjuvuuksia |
| akkusatiivi | horjuvuus; horjuvuuden |
horjuvuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | horjuvuudessa | horjuvuuksissa |
| elatiivi | horjuvuudesta | horjuvuuksista |
| illatiivi | horjuvuuteen | horjuvuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | horjuvuudella | horjuvuuksilla |
| ablatiivi | horjuvuudelta | horjuvuuksilta |
| allatiivi | horjuvuudelle | horjuvuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | horjuvuutena | horjuvuuksina |
| translatiivi | horjuvuudeksi | horjuvuuksiksi |
| abessiivi | horjuvuudetta | horjuvuuksitta |
| instruktiivi | – | horjuvuuksin |
| komitatiivi | – | horjuvuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | horjuvuude- | |
| vahva vartalo | horjuvuute- | |
| konsonantti- vartalo |
horjuvuut- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan horjuva vartalosta horjuv- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on horjuva
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- horjuvuus Kielitoimiston sanakirjassa