horjunut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
horjunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä horjua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | horjunut | horjuneet |
| genetiivi | horjuneen | horjuneiden horjuneitten |
| partitiivi | horjunutta | horjuneita |
| akkusatiivi | horjunut; horjuneen | horjuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | horjuneessa | horjuneissa |
| elatiivi | horjuneesta | horjuneista |
| illatiivi | horjuneeseen | horjuneisiin horjuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | horjuneella | horjuneilla |
| ablatiivi | horjuneelta | horjuneilta |
| allatiivi | horjuneelle | horjuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | horjuneena | horjuneina |
| translatiivi | horjuneeksi | horjuneiksi |
| abessiivi | horjuneetta | horjuneitta |
| instruktiivi | – | horjunein |
| komitatiivi | – | horjuneine |