hopliitti
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- keihäällä aseistettu raskaan jalkaväen sotilas antiikin Kreikassa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hopliitti | hopliitit |
| genetiivi | hopliitin | hopliittien (hopliittein) |
| partitiivi | hopliittia | hopliitteja |
| akkusatiivi | hopliitti; hopliitin |
hopliitit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hopliitissa | hopliiteissa |
| elatiivi | hopliitista | hopliiteista |
| illatiivi | hopliittiin | hopliitteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hopliitilla | hopliiteilla |
| ablatiivi | hopliitilta | hopliiteilta |
| allatiivi | hopliitille | hopliiteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hopliittina | hopliitteina |
| translatiivi | hopliitiksi | hopliiteiksi |
| abessiivi | hopliititta | hopliiteitta |
| instruktiivi | – | hopliitein |
| komitatiivi | – | hopliitteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | hopliiti- | |
| vahva vartalo | hopliitti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |