hoonaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hoonaaminen (38)
- teonnimi verbistä hoonata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hoonaaminen | hoonaamiset |
| genetiivi | hoonaamisen | hoonaamisten hoonaamisien |
| partitiivi | hoonaamista | hoonaamisia |
| akkusatiivi | hoonaaminen; hoonaamisen |
hoonaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hoonaamisessa | hoonaamisissa |
| elatiivi | hoonaamisesta | hoonaamisista |
| illatiivi | hoonaamiseen | hoonaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hoonaamisella | hoonaamisilla |
| ablatiivi | hoonaamiselta | hoonaamisilta |
| allatiivi | hoonaamiselle | hoonaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hoonaamisena (hoonaamisna) |
hoonaamisina |
| translatiivi | hoonaamiseksi | hoonaamisiksi |
| abessiivi | hoonaamisetta | hoonaamisitta |
| instruktiivi | – | hoonaamisin |
| komitatiivi | – | hoonaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hoonaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hoonaamis- | |