honka

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Honka

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

honka (10-G) (monikko hongat)

  1. (murteellinen, länsimurteissa) isokokoinen suorarunkoinen mänty, yleensä metsän keskellä kasvava
    Vielä niitä honkia humisee Suomen salomailla.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhoŋkɑ/
  • tavutus: hon‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi honka hongat
genetiivi hongan honkien
(honkain)
partitiivi honkaa honkia
akkusatiivi honka;
hongan
hongat
sisäpaikallissijat
inessiivi hongassa hongissa
elatiivi hongasta hongista
illatiivi honkaan honkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hongalla hongilla
ablatiivi hongalta hongilta
allatiivi hongalle hongille
muut sijamuodot
essiivi honkana honkina
translatiivi hongaksi hongiksi
abessiivi hongatta hongitta
instruktiivi hongin
komitatiivi honkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo honga-
vahva vartalo honka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Sanan alkuperä on tuntematon. Sillä on vastineita lähes kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan honka, vepsän hoŋg, vatjan hoŋka ja viron hong. Venäjän murteellinen vastine on lainaa itämerensuomesta. Kirjakielessä sana esiintyy jo Agricolalla.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aarnihonka, hongankolistaja, honkakangas, honkalankku, honkalauta, honkametsä, honkapuu, ikihonka, kelohonka, punahonka

Idiomit[muokkaa]

  • päin honkia - väärin, pieleen

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • honka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 246, 248. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.