hokko

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hokko (1-A)

  1. hokkojen suvun (Mitu) laji tai yksilö
  2. (lähinnä monikossa) hokkojen heimon (Cracidae) laji tai yksilö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hokko hokot
genetiivi hokon hokkojen
partitiivi hokkoa hokkoja
akkusatiivi hokko;
hokon
hokot
sisäpaikallissijat
inessiivi hokossa hokoissa
elatiivi hokosta hokoista
illatiivi hokkoon hokkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hokolla hokoilla
ablatiivi hokolta hokoilta
allatiivi hokolle hokoille
muut sijamuodot
essiivi hokkona hokkoina
translatiivi hokoksi hokoiksi
abessiivi hokotta hokoitta
instruktiivi hokoin
komitatiivi hokkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hoko-
vahva vartalo hokko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

aarnihokko, alagoasinhokko, isohokko, kaljunaamahokko, keltaliuskahokko, kyhmyhokko, kypärähokko, punahelttahokko, punanokkahokko, samettihokko, sininokkahokko, viidakkohokko, yöhokko