hokenut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
hokenut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä hokea
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hokenut | hokeneet |
| genetiivi | hokeneen | hokeneiden hokeneitten |
| partitiivi | hokenutta | hokeneita |
| akkusatiivi | hokenut; hokeneen | hokeneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hokeneessa | hokeneissa |
| elatiivi | hokeneesta | hokeneista |
| illatiivi | hokeneeseen | hokeneisiin hokeneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hokeneella | hokeneilla |
| ablatiivi | hokeneelta | hokeneilta |
| allatiivi | hokeneelle | hokeneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hokeneena | hokeneina |
| translatiivi | hokeneeksi | hokeneiksi |
| abessiivi | hokeneetta | hokeneitta |
| instruktiivi | – | hokenein |
| komitatiivi | – | hokeneine |