hoikentuva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
hoikentuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hoikentua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hoikentuva | hoikentuvat |
| genetiivi | hoikentuvan | hoikentuvien (hoikentuvain) |
| partitiivi | hoikentuvaa | hoikentuvia |
| akkusatiivi | hoikentuva; hoikentuvan | hoikentuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hoikentuvassa | hoikentuvissa |
| elatiivi | hoikentuvasta | hoikentuvista |
| illatiivi | hoikentuvaan | hoikentuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hoikentuvalla | hoikentuvilla |
| ablatiivi | hoikentuvalta | hoikentuvilta |
| allatiivi | hoikentuvalle | hoikentuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hoikentuvana | hoikentuvina |
| translatiivi | hoikentuvaksi | hoikentuviksi |
| abessiivi | hoikentuvatta | hoikentuvitta |
| instruktiivi | – | hoikentuvin |
| komitatiivi | – | hoikentuvine |